Hakeminen » Opiskelijahaastatteluja » Merenkulun ja logistiikan haastattelut » Suvi-Tuuli Lappalainen

Opiskelijahaastattelussa Suvi-Tuuli Lappalainen

Suvi-Tuuli Lappalainen 30 vuotta, merikapteeni (AMK) Kotkasta työskentelee koulutussuunnittelijana Kymenlaakson ammattikorkeakoulun koulutus- ja työelämäpalveluissa

Olen ollut viime keväästä asti KyAMKin edustajana luomassa kansainvälistä talvimerenkulun koulutusta yhdessä suomalaisten talvimerenkulun ammattilaisten kanssa. Olemme yhdessä rakentaneet ICETRAIN-nimisen kurssin, jolle osallistuvat ulkomaisten varustamoiden päälliköt oppiakseen navigoimaan jäissä. Kurssi on ollut suosittu ja olemme saaneet myös paljon median huomiota aiheen tiimoilta.

On ollut opettavaista tehdä yhteistyötä niin monen erilaisen organisaation kanssa ja huomata kuinka olemme yhdessä saaneet konkreettisia tuloksia aikaan. Jatkossa kehitämme kurssin sisältöä ja markkinointia edelleen sekä viemme sanomaa talvimerenkulun koulutuksen tarpeellisuudesta kansainväliseen merenkulkujärjestöön IMOon.

Pohjakoulutus

Ylioppilas 1996. Lukion jälkeen opiskelin pari vuotta luonnontieteitä Helsingin yliopistossa. Jätin opiskelun kesken ihastuttuani kesätyöhöni Helsingin kaupungin liikennelaitoksella ja ryhdyin päätoimiseksi bussikuskiksi(!). Sitä kautta kiinnostuin tekniikasta ja liikenteestä.

Kerro mitä opiskelit

Merenkulun koulutusohjelma, merikapteenin suuntautumisvaihtoehto. Valmistuin vuonna 2006.

Miksi valitsit kyseisen koulutuksen? Kuinka suosittelet alaa nykyisille hakijoille? Entä kenelle suosittelisit alaa?

Valitsin kyseisen koulutuksen oikeastaan sattumalta. Olin innostunut isoista liikkuvista esineistä, joten laivan tai lentokoneen kuljettaminen tuntuivat jännittäviltä vaihtoehdoilta.

Jälkeenpäin ajatellen lähdin koulutukseen aivan väärin perustein: kuvittelin pian saavani ylleni valkoisen univormun ja ajettavakseni suuren loistoristeilijän! Todellisuus kolahti rajusti ensimmäisessä laivaharjoittelussa, kun likaisissa haalareissa lapioin kivihiiltä ruumassa koko ensimmäisen harjoittelupäiväni. Alkujärkytyksestä selvittyäni rakastuin alaan ja merimieselämän karuun todellisuuteen. Seilasin tuossa samassa rahtilaivavarustamossa seuraavat seitsemän vuotta, ensin puolimatruusina ja sittemmin perämiehenä. Nykyään matkustajalaivojen säännöllinen ja hektinen liikenne ja univormumeininki tuntuvat vastenmielisiltä ajatuksenakin.

Suomen merenkulussa on vielä jäljellä hitunen merimiesromantiikkaa ja se löytyy likaisista rahtilaivoista, vaihtuvista satamista ja riittävän pitkistä satama-ajoista, pitkistä merimatkoista sekä erityisesti tiiviistä porukasta jonka rahtilaivan pieni, heterogeeninen miehistö muodostaa.

Suosittelen alaa rohkeille ja ennakkoluulottomille nuorille, jotka haluavat kokea elämyksiä, joita ei insinöörityössä saa. Suosittelen alaa heille, jotka nauttivat aamun hiljaisesta hetkestä jolloin aurinko nousee, jolloin maailmassa ei ole mitään muuta kuin tyyni merenpinta, joka rikkoutuu aluksen viistäessä sen pintaa. Upeaa on myös nähdä myrskyn voima tai tähtitaivas, jota eivät kaupungin valot sumenna. Miehistön kanssa vietetyt grillijuhlat tai herkkuja notkuva joulupöytä ja koko joulu lämpimässä hengessä ilman joulustressiä ja tavarakaaosta on kokemisen arvoinen.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että työ on usein fyysisesti ja henkisesti raskasta ja työpäivät pitkiä ja epäsäännöllisiä. Alalle ei voi lähteä turistiksi! Lisäksi merityö vaatii tiettyjä uhrauksia, koska puolet vuodesta vietetään laivassa. Meriala ei ole vain työtä vaan se on elämäntapa.

Nyt kun olen itse maissa töissä, hellin yhä mielessäni merimuistojani. Ihan kuin Dingon Neumann: pari vuotta merellä ja muistoja riittää loppuelämäksi… Vaikka olo on välillä haikea, olen kiitollinen siitä, että olen saanut kokea jotain mitä useimmat eivät koskaan edes osaa kaivata. Kun lapseni kasvavat vähän isommiksi, lähden ehkä takaisin…

Oliko hakemallesi alalle ennakkotehtäviä? Entä millaiset valintakokeet olivat? Miten valmistauduit näihin?

Kun hain kouluun 1999 valintakokeissa kysyttiin muistaakseni englannin, matematiikan ja fysiikan kysymyksiä. Psykologisia testejä ei silloin vielä tehty, joten tuleva luokkamme osoittautuikin joukoksi erikoisia persoonia.

Merimieslääkärintodistus pitää hankkia ennen koulun aloittamista.

Kuinka viihdyit opiskelupaikkakunnallasi? Hyödynsitkö paikkakunnan tapahtumia tms. tarjontaa?

Viihdyin loistavasti Kotkassa vaikka ennakkoon olin epäileväinen. Toisena opiskeluvuonna tapasin tulevan mieheni ollessani tutorina uusien opiskelijoiden tutustumisristeilyllä. Sen jälkeen minulla ei ole ollut kiirettä pois Kotkasta. Nyt meillä on perhe ja pidämme itseämme kotkalaisina.

Minkälaisissa paikoissa suoritit työharjoittelusi?

Olin työharjoittelussa irtolastialus Arkadiassa sekä myöhemmin konttialus Petsamossa. Ensimmäinen paikka järjestyi koulun kautta ja toisen järjestin itse. Suurimman osan työharjoittelusta suoritin työsuhteessa.

Olitko koulun kautta mukana projekteissa?

En ollut mukana projekteissa. Olin mukana oppilaskunnan hallituksen, KLAANIn hallituksen ja SAMOKin tekniikan ja liikenteen jaoston toiminnassa sekä pedagogisessa johtokunnassa.

Millaista asioita opit omalta alaltasi? Mikä on ollut mielenkiintoisinta?

Laiva-alalla suurin osa asioista opitaan työssä. Tämä ei johdu ammattikorkeakoulun opetuksesta, ala vain on niin käytännönläheinen, että luontevinta oppiminen on työn ohessa. Koulussa opitut asiat tukevat vahvasti työssäoppimista ja antavat sille pohjan.

Mikä opiskelussa mielestäsi oli parasta?

Lyhytkurssit, kuten palokoulutus, terveydenhuoltokoulutus, pelastautumiskoulutus. Alusharjoittelu koululaiva Katarinalla, varsinkin ensimmäisen vuoden kahdeksan viikon mittainen harjoittelujakso opetti paljon ja teki luokastamme tiiviin porukan. Muutenkin luokkakaverini olivat unohtumattomia!

Ensimmäinen työharjoittelu heti toisen lukukauden alussa on tärkeä: Sen avulla opiskelija saa heti vahvan tuntuman siitä, onko ammatinvalinta osunut oikeaan. Jyvät erotetaan akanoista :)

Entä vaativinta?

Pysyminen aikataulussa, tasapainoilu työn ja opiskelun välillä. Sosiaalisten houkutusten vastustaminen ;)

Oliko opiskelusi kansainvälistä? Olitko mukana opiskelijavaihdossa?

En ollut vaihdossa. Opiskelu ei ollut kansainvälistä, työ sitten sitäkin vahvemmin.

Millaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmasi? Millaiset ovat alasi työnäkymät? Millaisissa työtehtävissä haluaisit tulevaisuudessa työskennellä? Suuntaatko mahdollisesti jatko-opintoihin?

Työnäkymät alallani ovat parantuneet viime vuosina Suomessa. Etenkin yliperämiehistä ja konemestareista on pulaa. Tosin aika moni nuori lähtee ensin ulkomaille hakemaan kokemusta, esim. keskieuroopassa on perämiehistäkin pulaa.

Itse aion suunnata ylempään ammattikorkeakoulututkintoon, kun koulutukseen vaadittava työkokemus on kasassa. Tämän hetkisessä työtehtävässäni voin mielestäni kehittää itseäni hyvin, toivon työlle jatkoa. KyAMK:ssa on ollut mukava työskennellä, työ on itsenäistä, tarpeeksi haastavaa ja sidoksissa omaan alaani.

Haastattelu 30.1.2008

Muokattu: 20.10.2011 11:09