Hakeminen » Opiskelijahaastatteluja » Metsä- ja puutalouden haastattelut » Päivi Kontunen ja Paula Koho

Opiskelijahaastattelussa Päivi Kontunen ja Paula Koho

Päivi Kontusen mielestä opintojen parasta antia ovat olleet hyvä luokkahenki ja koulutukseen kuuluvat työharjoittelut.

Päivi Kontunen valmistuu ensi keväänä metsätalousinsinööriksi KyAMK:sta. Hän kiinnostui metsäalan koulutuksesta siksikin, että hänen sukunsa on metsäalalla.  

”Ajattelin, että siitä alasta tiedän paljon ja vaikutti siltä, että alalla on reilu ja rento ilmapiiri. Pääsee olemaan ulkona ja välillä pääsee sisällä olemaan, eli on vaihtelevat työolot”, Päivi perustelee valintaansa. 

KyAMK:n metsätalouden koulutusohjelma oli Päivin ykkösvaihtoehtona ammattikorkeakouluista yhteishaussa, ja koulutus on vastannut suurelta osin sitä, mitä hän ajattelikin. 

”Sijainti on hyvä. Kävin aiemmin Länsi-Suomessa vuoden kansanopistossa opiskelemassa, ja ajattelin sitten että kyllä se Itä-Suomi on kotoisampi”, Päivi toteaa. 

Aiempaan koulunkäyntiin verrattuna ammattikorkeakouluopinnot ovat vaikuttaneet rennommilta. 

”Se että saa itse vaikuttaa siihen mitä tekee, on hyvä. En tosin tiedä siitä akateemisesta vapaudesta, kun kuitenkin kaikki opiskelee sen saman ohjelman mukaisesti, mutta eipähän tarvitse turhaan miettiä.” 

Metsätalouden koulutukseen liittyy myös kymmenen kuukauden harjoittelujakso. Päivi on ollut harjoittelemassa muun muassa Lappeenrannan Metsäliitolla ja Luumäen metsänhoitoyhdistyksellä. 

”Se on ollut tosi antoisaa, meillä oli pitkä harjoittelu heti ensimmäisen vuoden jälkeen. Ne harjoittelut voisi tosin olla vähän myöhemminkin kuin heti ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta toisaalta se työelämä opettaa melkein enemmän kuin koulu”, Päivi vertaa. 

Päivin luokkatoveri Paula Koho on kotoisin Kotkasta. Lukion jälkeen hän luki itsensä ympäristönhoitajaksi Hyvinkäällä Uudenmaan maaseutuopistossa, sitten hän hakeutui opiskelemaan metsätaloutta KyAMK:iin. 

”Nyt tulee 20 vuotta koulun penkillä putkeen täällä, että voisi tehdä sen 20 vuotta putkeen töitä seuraavaksi”, Paula kertoo jatkosuunnitelmistaan. Hän pitää kuitenkin mahdollisena hakeutua vielä myöhemmin jatkokoulutukseen. 

Talvisin metsäalan opiskelijat opiskelevat luokassa, mutta keväät ja syksyt he viettävät metsässä. 

”Toinen opiskeluvuosi oli aika paljon alan opintoja, nimenomaan käytäntöä. Nyt tämä kolmas vuosi on ollut teoriapainotteisempi. Puhutaan metsätalouden markkinoinnista, puukaupasta ja tällaisista asioista enemmän, mutta maastokurssit vähän tasapainottaa sitä”, Paula tarkentaa. 

Monet metsätalouden opiskelijat harrastavat vapaa-ajallaan liikuntaa – siitäkin syystä, että kunto kestäisi metsätöissä. 

”Pakkohan se on pysyä kunnossa, kerran ollaan päivät metsässä. Ei heti ensimmäiseen kantoon kompastu. Samanlaista opiskelijaelämää meillä varmaan vietetään kuin muillakin. Käydään joskus baareissa, mutta suuremmalta osin liikuntaa harrastetaan”, Päivi kertoo. 

Suurin osa Päivin ja Paulan luokkalaisista asuvat opiskelija-asunnoissa, sillä heistä ei ole paikallisia kuin kaksi henkilöä. Suurin osa heistä tulee Kaakkois-Suomen alueelta. 

Opiskelijajärjestö Pölkky on järjestänyt opiskelijoille esimerkiksi mölkkyturnauksia keväällä. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille järjestetään perinteiset kastajaiset, lisäksi traditioon kuuluu kolmannen vuosikurssin järjestämä yhteinen saunailta ensimmäisen vuoden opiskelijoille tutustumisen merkeissä. 

Sekä Päivi että Paula mainitsevat ryhmänsä vahvuudeksi hyvän ryhmähengen. 

”Me viihdytään ryhmänä aika paljonkin yhdessä. Meidänhän on pakko tulla toimeen, kun meillä on niin pitkät jaksot maastossa. Kun viisi viikkoa olet metsässä saman porukan kanssa, niin kyllä siinä on vähemmästäkin tultava toimeen. Ristiriitojakin tietysti tulee ja ne selvitetään paikan päällä, mutta hirveän hyvin meillä kyllä menee”, Päivi kehuu. 

”Periaatteessa meillä on suhteellisen hyvä yhteishenki tuossa metsäkoulunkin sisällä, mutta kyllä se aika paljon on jäänyt siihen, että puutekniikan ihmiset ovat omassa porukassaan, metsätalousinsinöörit omassaan ja metsä- ja puutalouden markkinoinnin ihmiset omassaan”, Paula huomauttaa. 

Tulevaisuuden suunnitelmiin kolmannen vuosikurssin metsätalouden opiskelijoilla kuuluu syksyllä viikon pituinen luokkaretki Sloveniaan, jota varten he ovat keränneet rahaa ensimmäisen vuoden opinnoista lähtien. 

”On pyritty ottamaan yhteyttä muutamaan metsäalan kouluun siellä paikan päällä, jos päästäisiin käymään sinne, ja jos päästäisiin tutustumaan vaellusreitteihin, kansallispuistoon tai jotain tällaista”, Paula kertoo ohjelmasta. 

Valmistumisen jälkeen Päivi toivoo pääsevänsä oman alan töihin. 

”Onhan tällä koulutuksella aika laaja kirjo, missä voi tehdä töitä. Voi olla neuvomassa metsänhoitoyhdistyksessä, sitten voi olla vaikka puuta ostamassa. Kunhan koko ajan pysyisi kiinnostus siihen, mitä tekee. Ettei jämähtäisi, tekisi vain sitä samaa työtä päivästä toiseen. Pysyisi mieli virkeänä”, Päivi toivoo.

Haastattelu tehty 2008

Muokattu: 20.10.2011 12:07