Hakeminen » Opiskelijahaastatteluja » Muotoilun ja median haastattelut » Anniina Meuronen

Opiskelijahaastattelussa Anniina Meuronen

"Mielestäni on mielenkiintoista ja kaikille osapuolille hyödyllistä, kun työpaikoilla on eritaustaisia työntekijöitä. Kokemusten vaihtaminen on hedelmällistä." Anniina Meuronen, 24 vuotta, Lappeenranta. Kuva: Katja Neuvonen

Pohjakoulutus ja aiempi työkokemus

Kirjoitin ylioppilaaksi Taavetin lukiosta vuonna 2005. Sen jälkeen kävin Alkio-opiston journalismin linjan ja suoritin siellä journalistiikan perusopinnot Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon.

Kerro mitä opiskelit

Opiskelin viestinnän koulutusohjelmassa ja suuntautumisvaihtoehtoni oli yhteisöviestintä. Aloitin syksyllä 2006 ja valmistuin jouluna 2009.

Miksi valitsit kyseisen koulutuksen?

Olin Alkio-opistoaikana työharjoittelussa Anjalankosken Sanomissa (nykyään Keskilaakso) ja siellä oli töissä kaksi KyAMK:sta medianomiksi valmistunutta toimittajaa. He olivat nimenomaan yhteisöviestinnän koulutusohjelman käyneitä ja kehuivat koulutusta.

Ensisijaisesti tavoittelin paikkaa Jyväskylän tai Tampereen yliopistosta, mutta hain myös ammattikorkeakouluihin medianomin opintoihin. Pyrin todennäköisesti joskus vielä yliopistoon. Tai sitten en. En tiedä sitä vielä varmasti, mutta tällä hetkellä ajattelen, että haluan vielä joskus opiskella. Tällä hetkellä olen töissä paikallislehti Uutisvuoksessa Imatralla.

Kuinka ja kenelle suosittelisit alaa?

Yhteisöviestinnän koulutusohjelma oli monipuolinen. Oli journalismia, tiedottamista, graafista puolta ja av-mainostakin siellä kuvailtiin ja editoitiin. Yliopistossa opiskeleva ystäväni on haavi auki kuunnellut mitä kaikkea me olemme ammattikorkeakoulussa päässeet tekemään!

Millaista oli opiskella ammattikorkeakoulussa? Entä millaisen oppimisympäristön KyAMK tarjosi?

Opiskelu oli aika koulumaista. Luentoja, tenttejä... Oli paljon myös kaikkea yllättävää. Esimerkiksi eräänä kylmänä tiistaiaamuna piirustustunnille käveli pelkässä kylpytakissa laiha nainen. Hän veti takin pois, oli alasti ja meidän piti piirtää häntä kuusi tuntia. Sessio toistui useana tiistaina.

Teimme myös omia lehtiä yhteistyössä graafikoiden kanssa, järjestimme Meduusa-tapahtuman, teimme kuunnelmia, nettisivuja ja paljon muuta. Siinä äkkiseltään mieleen tulleet.

Millaisena pidit opiskelupaikkakuntaasi?

En pitänyt juuri yhtään minään. Kasarminmäki oli kyllä hienoa aluetta, mutta Kouvolaan en olisi kyllä asumaan jäänyt. Ei ollut minun kotini.

Millaisissa paikoissa suoritit työharjoittelusi?

Ensimmäisen harjoittelun suoritin paikallislehti Keskilaaksossa toimittajaharjoittelijana ja toisen Etelä-Karjalan museotoimessa viestintää hoitamassa. Lähinnä tein tiedotushommia ja avustavia markkinointi-, kirjoitus- ja muita tehtäviä. Molemmat kokemukset olivat tulevaisuutta ajatellen oikein hyödyllisiä. Toimittaja on kuitenkin se minun juttuni.

Olitko koulun kautta mukana projekteissa? Millaisissa? Olin Sytyke-lehden ja Innoste-lehden päätoimittaja. Lisäksi yhteisöviestinnän linja järjesti Meduusa-mediafestivaalin, johon hankin luennoitsijat. Päätoimittajuudesta opin paljon. Luin kaikki jutut läpi ja huolehdin, että niiden tyyli pysyy yhtenäisenä ja lehden teema toteutuu. Lisäksi tein pääkirjoituksen ja kävin myös itse juttukeikalla. Graafikot huolehtivat pääosin valokuvauksesta ja ulkoasusta, mutta niidenkin soveltuvuudesta lehden teemaan piti olla perillä. Yhteistyötaidot tietysti kehittyivät. Art Directorin kanssa synkkasi hyvin, kuten myös toimitussihteerin ja AD:n assarin. Toimituksen kanssa tuli joskus pientä kränää tai ei aina ihan pientäkään. Kyllä siellä vihoiteltiin, mutta siinä oppi sen, että töissä riitelevät asiat, eivät ihmiset. Jos ottaa kaiken henkilökohtaisesti, sillä ei pitkälle pötkitä. Jos ei pidä jonkun työminästä, se ei tarkoita etteikö voisi olla kaveria vapaa-ajalla. Päätoimittajuus vei aikaa, mutta se ei minua haitannut, sillä pidin siitä työstä. Opin myös sietämään epävarmuutta. Lehtiä ei nimittäin kuulunut painosta sovittuun aikaan, mutta kyllä ne sieltä kuitenkin lopulta tulivat! Ja ylipäätään jos jutut eivät ottaneet valmistuakseen, piti kaveria potkia persuksille. Mielestäni se olisi ollut huonoa johtajuutta, jos olisin marttyyrinä mennyt ja tehnyt toisten hommat itse, vaikka joskus se olisi ollut helpoin vaihtoehto. Asiat pitää hoitaa oikeudenmukaisesti. Lehtikokemuksista oppi niin paljon, että tästä tulee romaani jos jatkan!

Myös Meduusa-tapahtumaprojektissa opin yhteistyötaitoja. Siellä vasta pinnat kireällä oltiinkin, kun jouduttiin toistemme naamoja katselemaan joskus kellon ympäri. En ehkä enää lähtisi vastaavaan projektiin mukaan, sillä en oikein pitänyt tapahtuman järjestämisestä. Kun puoli vuotta pyörii päässä sama projekti, niin alkaa jo tympiä. Mutta opinpahan tietämään, mitä haluan tehdä ja mitä en. Nyt tietää mihin tähdätä ja mitä ei enää tarvitse kokeilla vain todetakseen itselle sopimattomaksi.

Millaisia asioita opit omalta alaltasi ja kuinka taitosi ovat kehittyneet opintojen jälkeen? Mikä oli mielenkiintoisinta?

Opin muun muassa kielioppia, ideointia, kirjoittamistaitoa, tiedotteiden laatimista, tiedottajan ja toimittajan työn perusteita, graafista suunnittelua, eri ohjelmien käyttöä, valokuvausta... APUA, niin paljon! Web-tuottamista, kuvienkäsittelyä, keskustelu- ja neuvottelutaitoja...ja mallinakin olemista :D.

Mielenkiintoisinta oli journalismi ja lehdenteko. Koen, että taitoni ovat kehittyneet paljon myös valmistumisen jälkeen. Pohjana hyvä alku. En usko, että missään häämöttää pistettä, jossa voi olla täysin tyytyväinen. Harvoin sitä tulee henkseleitä paukuteltua. Tämä ala muuttuu koko ajan, enkä usko, että koskaan on niin kutsutusti valmis.

Uskon, että jatkuvassa muutoksen tuulessa ei pääse sammaloitumaan, vaan pysyy ajassa mukana ja nuorekkaana. Tekniikka muuttuu koko ajan, ja vähän ehkä hirvittääkin kun toimittajana pitää pysyä ajan tasalla maailmanmenosta ja sitten vielä tekniikasta. Jos tekniikka pysyisi samana, eivätkä kaikki ohjelmat sun muut jatkuvasti vaihtusi, ehtisi keskittyä enemmän muuhun.

Medianomin koulutus on siitäkin hyvä, että käytännön puoli korostuu. Teoriapuoli on ehkä sitten yliopiston käyneillä paremmin hallussa, tai onkin. Mielestäni on mielenkiintoista ja kaikille osapuolille hyödyllistä, kun työpaikoilla on eritaustaisia työntekijöitä. Kokemusten vaihtaminen on hedelmällistä. Työkaveri viereisestä huoneesta on huudellut muutaman kerran, että tule medianomi auttamaan :) Itselle päivänselvät asiat eivät ole aina päivänselviä muille. Ei pidä epäillä aukaista suutaan.

Opiskeluaikana saattaa joskus tuntua, että eihän tässä mitään opi. Se ei ole totta. Oppiminen tapahtuu hitaasti, sillä omaksuttavia asioita on paljon ja asiat ovat loppujen lopuksi paljon kytköksissä toisiinsa. Kun saa paperit kouraan ja loikkaa työelämään, niin muistaa kyllä miksi sitä koulun penkkiä on kuluttanut ja mitä hyötyä siitä on ollut. Luulen, että olisi aika vaikeaa, jos ei olisi koulua käynyt. Neljän vuoden tutkinnon suorittaminen kielii kuitenkin myös pitkäjänteisyydestä ja kärsivällisyydestä. Koulussa voi ja tuleekin mokailtua, mutta aina voi yrittää sitten uudestaan.

Mikä opiskelussa oli mielestäsi ollut parasta? 

Lehtiprojektit aivan ehdottomasti.

Entä vaativinta?

No sama vastaus kuin edellisessä ja sitten se yhteistyö. Joskus joku sai raivarit, ja ne tulivat aivan puskista. Mutta hyvähän se on, kun osataan sanoa asiat suoraan. Erityisesti Meduusa-tapahtumassa yhteistyö oli vaativaa, sillä työparini loisti hyvin usein poissaoloillaan eikä vastannut puhelimeen. Ei siinä oikein voinut yhteistyöstä puhua. Onneksi meillä oli luokassa kuitenkin hyvä yhteishenki, eikä ketään tapettu työllä, vaan kaveria autettiin aina.

Oliko opiskelusi kansainvälistä? Olitko esimerkiksi opiskelijavaihdossa?

Ei. Tuo sana vilahtaa joka paikassa, mutta minun opiskeluni ei ollut kansainvälistä. Kävin pakolliset englannin ja ruotsin kurssit ja aloitin venäjän kielen, jota en kuitenkaan jatkanut. En ollut myöskään vaihdossa. Ehkä joskus opiskelen lisää kieliä, jatkan venäjää ja menen ulkomaille. Mutta en nyt. Työssä käyvän arki on tällä hetkellä hyvä arki. Opintotuella ja -lainalla kitkutuksen jälkeen on mukava välillä saada säännöllinen kuukausipalkka...

Mitä teet tällä hetkellä? Kuinka siirtyminen opintojen parista työelämään sujui?

Olen Imatran paikallislehti Uutisvuoksessa toimittajana. Olin valmistumisen jälkeen kuukauden työttömänä. Onneksi en pidempää, sillä kaipuu toimittajan työhön oli kova. Nyt kirjoitan kaksi juttua päivässä ja otan valokuvia. Työelämässä vasta huomaa, mitä hyötyä esimerkiksi kuvankäsittelyn taidoista oli...Esimerkiksi yliopistossa kaikki eivät kuulemma ole koskaan joutuneet Photoshoppia avaamaankaan. Lisäksi olen työpaikallani selkeästi nuorin. Opimme jatkuvasti paljon toinen toisiltamme, ja välillä tulee vähäteltyä itseään aivan turhaan, sen olen huomannut. Pitää vaan mennä ylväästi eteenpäin, sillä jokainen mokailee joskus. Pitää osata nauraa itselleen, muuten ei selviä täysipäisenä.

Millaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmasi? Mietteitä jatko-opinnoista, tulevista työtehtävistä tai alasi työnäkymistä?

Työsuhteeni on määräaikainen. Aloitin helmikuun alussa, ja työsuhde kestää joulukuun loppuun. Jos työt Uutisvuoksessa jatkuvat, niin olen onnellinen. Jos eivät, niin en pelkää sitäkään tilannetta. Tiedän, että minä selviän aina ja menen sinne mihin haluan. Jos en heti, niin sitten myöhemmin!

Toimittajana haluan ja aion tulevaisuudessakin työskennellä. Työnäkymät... Niistä en oikein muuta tiedä, kuin että aika kortillahan nuo työpaikat taitavat olla. Uskon kuitenkin, että alalle haluava löytää töitä. Olen kyllä todella onnellinen, että minulla on hyvä työpaikka. Työ merkitsee minulle paljon. Jos työpaikalle menisi huonolla mielellä eikö työ olisi mielekästä ja palkitsevaa, niin elämä olisi kyllä aika surkeaa.

Haastattelu 20.8.2010

Muokattu: 20.10.2011 15:59