Hakeminen » Opiskelijahaastatteluja » Muotoilun ja median haastattelut » Nina Mansikkamäki

Opiskelijahaastattelussa Nina Mansikkamäki

Tekstiilisuunnittelun taitaja

Ninan Mansikkamäen mielestä parasta opinnoissa on ollut uusien asioiden löytäminen.

Nina Mansikkamäki opiskelee neljättä vuottaan tekstiili- ja vaatetussuunnittelua Kymenlaakson AMK:ssa ja aikoo valmistua vuoden 2007 lopussa tekstiilimuotoilijaksi, tutkintonimikkeeltään muotoilija (AMK). Tekstiiliala tuntui luontevalta valinnalta siksikin, että Ninan lapsuuden aikana hänen äidillään oli oma ompelimo.

”Heti koulutuksen alussa kuitenkin selvisi, että vaatteiden parissa puuhailu saa jäädä harrastelijatasolle, sillä kaavoituksen miettiminen sai aivoni nukahtamaan. Äitini onkin todennut osaavansa piirtää vain viivoittimella, mutta itselläni on isän peruina vapaamman luomisen tapa ja tarve. Kiinnostukseni kohdistuu erityisesti mattoihin, sillä itse ”asun” lattialla jolloin sitä kaipaa kaunista ja sopivan pehmeää alustaa. Tuftaustekniikalla valmistetuissa matoissa on paljon muotoilullista potentiaalia”, Nina kertoo mieltymyksistään.

Ninan mielestä tekstiilisuunnittelun opettajat ovat olleet poikkeuksetta ensiluokkaisia, parasta opinnoissa on ollut kuitenkin uusien asioiden löytäminen. Vastaavasti pahinta on ollut tajuta, miten vähän tietää.

”Näin opintojen loppuvaiheessa on ajoittain saanut kokea sen ihanan tunteen, että kokonaiskuva joistain asioista on hahmottumassa. Kaikki ei enää leiju yhteyksistä irrallaan”, Nina ihastelee.

Vaativimmalta opinnoissa on tuntunut tietokoneella työskentely, aikaisemmin Ninalla oli kokemusta vain tekstinkäsittelyohjelmasta.

”Lukuisten erilaisten ja itselle täysin uusien suunnitteluohjelmien ja kuvankäsittelyn oppiminen tuntui ja tuntuu edelleen työläältä. Äkkiä laskien tässä tulisi hallita edes kohtalaisesti seitsemän eri ohjelmaa ja lisäksi Office-ohjelmat, mikä ei ole mikään pikkujuttu kaiken muun uuden ohessa”, Nina huomauttaa.

Ensimmäisen opintovuoden aikana Nina kävi töissä kahvila-ravintolassa joka viikonloppu, mutta viimeisenä opiskeluvuotena työviikonloppuja on ollut vain muutama. Koulutustaan vastaavaa työharjoittelua Nina on osaksi suorittanut AMK:n yhteydessä toimivassa KymiDesignissa.

”Työnkuva oli lähinnä projektisihteerin työtä ja sellaisenaan hyvin mielenkiintoista. Projektilla ei itsessään ollut tekemistä tekstiilin kanssa, vaikka muotoilun kentällä liikuttiin ja opin paljon”, Nina tarkentaa.

Istumistyön vastapainona Nina pyrkii harrastamaan liikuntaa, lisäksi hän pitää lukemisesta ja tapaa aktiivisesti ystäviään. Kesällä 2007 hän on työharjoittelussa Erja Huovilan paperi- ja vedostuspajalla Fiskarsin kylällä, missä hän toivoo oman työntekonsa ohella pääsevänsä näkemään alan ihmisiä ja seuraamaan heidän työntekoaan.

Nina on alun perin kotoisin Turusta, mutta koulutukseen hakeutuessaan hän valitsi KyAMK:n siksikin, että oli asunut viimeisimmän vuoden Kotkassa.

Tekstiilisuunnittelun lisäksi Nina on opiskellut sivuaineenaan yhteisöviestintää.

”Kuulostaa ehkä kummalta mutta sopii minulle. Pienen osan sivuainetta muodostaa liiketalouden yksikössä suoritettava henkilöstöhallinto, jolla on paljonkin yhteistä juuri yhteisöviestinnän kanssa”, Nina toteaa.
Hän tekee opintoihinsa kuuluvan lopputyönsä syksyllä 2007, mutta sen jälkeen hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ovat vielä auki. Unelmatyössään hän toivoisi voivansa ihmetellä, että hänelle maksetaan sellaisen työn tekemisestä, mikä tuntuu hänestä kivalta.

”Jatko-opinnot ovat olleet mielessä opintojen alusta asti, mutta nyt on vaikea sanoa milloin ja missä muodossa. Koen mahdolliseksi hakeutua ulkomaille töihin, jos sellainen tilanne tulee eteen”, Nina kertoo.

Ninalla on opiskelun suhteen jo ennestään monipuolista kokemusta. Peruskoulun jälkeen hän on ennättänyt suorittaa ylioppilastutkinnon, käydä ammattikoulun, ja opiskella avoimessa yliopistossa eri aineita kulttuuriantropologiasta maantieteeseen.

Ninan ollessa alle parikymppinen hänen äitinsä ehdotti hänelle tekstiilisuunnittelun opintoja, mutta tuolloin Nina ei lämmennyt ajatukselle.

”Olin sitä mieltä, ettei harrastuksesta tule tehdä työtä ja toisekseen ajattelin, että pitää hankkia oikea ammatti ja tehdä tärkeitä asioita. Kolmekymppisenä ja riittämiin ’oikeita töitä’ tehneenä totesin, että on aika ryhtyä ihan työkseen tekemään sitä mistä todella nauttii. Nykyään jo uskon, että niitä tärkeitä asioita on mahdollista tehdä myös tätä kautta. Olen myös suostunut myöntämään itselleni, ettei pitkäjänteisyyteni ehkä sittenkään riitä maailman vesipulan ratkaisemiseen”, Nina lohkaisee.

Lisätietoja: nina.mansikkamäki@gmail.com

Muokattu: 20.10.2011 15:59