Hakeminen » Opiskelijahaastatteluja » Sosiaalialan haastattelut » Juho Lampila

Opiskelijahaastattelussa Juho Lampila

Kuka? Olen Juho Lampila, 22-vuotias kuusankoskelainen. Pohjakoulutus ja aiempi työkokemus Olen ylioppilas vuosimallia 2007. Kerro mitä opiskelet Opiskelen sosiaalialan koulutusohjelmassa ja valmistun sosionomiksi mahdollisesti 2012. Aion erikoistua sosiaaliseen kuntoutukseen.

Miksi valitsit kyseisen koulutuksen?

Alun perin suuri unelmani oli päästä Pelastusopistoon Kuopioon, mutta tämä unelma kuitenkin kariutui keskinkertaiseen koulumenestykseeni lukiossa. Seuraavana vaihtoehtona minulla oli kouluttautuminen poliisiksi. Olin jo harkinnut hakua poliisikouluun kunnes sain kuulla, että varsin moni poliisi valmistuu nykyisin työttömäksi. Edessä oli pitkä pohdinta siitä, mitä oikeasti haluaisin tehdä ”isona”. Työmarkkinat teollisuuden alalla eivät vaikuta vakailta ja uhka mahdollisesta työttömyydestäkin on olemassa.

Satuin eräänä päivänä selailemaan KyAMK:in nettisivuja ja tällöin löysin mahdollisuuden sosiaalialan koulutuksesta. Selvitin, mihin tämä koulutus antaisi mahdollisuudet ja mitä enemmän asiaan perehdyin, sitä varmemmaksi tuli oloni siitä, että tämä saattaisi olla juuri minulle sopiva alavalinta. Hain kouluun ja pääsin sisälle enkä ainakaan vielä ole katunut valintaani.

Kuinka ja kenelle suosittelisit alaa?

Alana sosiaalipuolta voi suositella kaikille, joilla on jonkinlainen perusvietti toimia ihmisten kanssa ja halu auttaa heitä. Tällä alalla ei todella tehdä töitä koneiden kanssa vaan toimitaan aidosti ihmisten kanssa suurienkin ongelmien edessä. Sosionomin työkenttä on myöskin erittäin laaja, sillä sosionomi voidaan lukea päteväksi moneen erilaiseen toimeen eri väestöryhmien parissa. Ryhmiä ja toimia voikin sitten olla aina vauvasta vanhuksiin ja mielenterveyskuntoutujasta päihdeongelmaiseen.

Millaista on opiskella ammattikorkeakoulussa, ja millainen oppimisympäristö KyAMK mielestäsi on?

Opiskelu täällä AMK:ssa eroaa varsin suuresti lukioaikaisista kokemuksistani. Täällä opettaja suorastaan haastaa oppilaita ottamaan kantaa hänen näkemyksiinsä ja yrittää aktivoida kuuntelijoita monilla eri tavoilla, esimerkiksi pienimuotoisilla ryhmätöillä luentojen aikana. Suurin ero lukioon verraten ovat kuitenkin pakolliset työharjoittelut, joita tulee opintojen aikana suorittaa neljä kappaletta. Lisäksi opinnoissa käytetään varsin paljon PBL (Problem Based Learning) -menetelmää.

Kuinka olet viihtynyt opiskelupaikkakunnallasi? Oletko hyödyntänyt paikkakunnan tapahtumia tms. tarjontaa?

Itse olen koko elämäni asunut Kouvolan seudulla, joten oikeastaan tunnen jo varsin hyvin mitä kaikkea seutu voi tarjota. Paikkakunnalta löytyy muun muassa useita pururatoja, joita käytän varsinkin kesäisin hölkkäilyn merkeissä.

Oletko jo suorittanut työharjoittelusi?

Olen suorittamassa parhaillaan toista työharjoitteluani Kouvolan A-klinikkatoimessa. Työssäni olen päässyt näkemään kuinka Kouvola hoitaa päihdepotilaitaan. Ensimmäisen harjoitteluni suoritin puolestaan Kouvolan nuorisotoimessa, missä ohjasin iltoja/ päiviä Kouvolan nuorisotiloilla ja lisäksi osallistuin erilaisiin retkiin ja moniin tapahtumiin. Yksi tapahtumista oli esimerkiksi tulevien tukioppilaiden koulutustilaisuus, jossa olin avustamassa.

Oletko ollut koulun kautta mukana projekteissa? Millaisissa?

Olen ollut mukana PAAVO-projektissa, jossa meidän piti teettää asiakkailla lomakemuotoinen kysely. Projekti tosin meni omalta osaltani pieleen, sillä minulla kävi huono tuuri ja yksikään haastateltavistani ei saapunut paikalle. Tipuin projektista ulos puolivahingossa itsestäni riippumattomista syistä.

Millaisia asioita olet oppinut omalta alaltasi? Mikä on ollut mielenkiintoisinta?

Olen oppinut ainakin sen, että sosiaaliala ei ole ehkä fyysisesti raskas mutta henkisesti se vaatii varsin paljon. Työssä joutuu kuitenkin päivittäin toimimaan oman persoonansa kanssa, kohtaamaan ties minkälaisia asiakkaita ja jokaista asiakasta tulee kohdella oikeudenmukaisesti ja oikein.

Kuviteleppa tilanne, jossa saat asiakkaan, joka on tehnyt elämänsä aikana jotain sellaista mitä itse et voi ollenkaan hyväksyä ja sinun tulisi kuitenkin auttaa häntä elämässään eteenpäin. Kuinka toimisit tilanteessa ammattimaisesti?

Itse opintoihin liittyen on ollut ihanaa todeta ettei sosiaalialan töitä enää leimata vain naisten hommiksi vaan on ymmärretty, että mieskin voi tällä alalla työskennellä.

Mikä opiskelussa on mielestäsi ollut parasta? 

Uusien opiskelutovereiden ja ystävien saaminen. itse opinnot sekä tutoriaalit ja työharjoittelut, jotka opettavat paljon itsestään. Välillä saa ihmetellä, miksi oikeastaan toimin tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla.

Entä vaativinta?

Opiskelu on rankkaa silloin, kun on monia kursseja päällekkäin menossa samaan aikaan ja kaikista tulisi selviytyä kunnialla. Lähiopetustapahtumia on varsin vähäisesti, joten kotona saa tehdä töitä joskus jopa liiaksikin. Hyvä esimerkki on ensimmäiseltä vuodelta, jolloin minulla oli kolme samantapaista kurssia päällekkäin samassa jaksossa ja jokaiseen kurssiin oli tehtävä omat tutoriaaliesseensä.

Oletko osallistunut opiskelijakuntatoimintaan?

Toimin parhaillaan koulumme opiskelijayhdistys Elmerin hallituksessa sekä varapuheenjohtajana että koulutuspoliittisena vastaavana. Toiminta hallituksessa antaa valmiuden päättää ja vaikuttaa tapahtuviin asioihin sen sijaan että vain toteaisi asioiden tapahtuvan.

Onko opiskelusi kansainvälistä? Oletko ollut mukana opiskelijavaihdossa?

Kansainvälisyys näkyy mielestäni parhaiten työharjoitteluissa, sillä moni haluaa lähteä jonkin työharjoittelun aikana ulkomaille. Itsekin olen tätä harkinnut. Maa, johon haluaisin lähteä, on tuossa varsin lähellä ja tunnetaan nimellä Hollanti.

Oletko osallistunut opintojen puitteissa oman alasi kilpailuihin?

En.

Millaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmasi? Mietteitä jatko-opinnoista, tulevista työtehtävistä tai alasi työnäkymistä?

Tulen erikoistumaan sosiaaliseen kuntoutukseen, joten yksi mahdollinen työnantaja voisi olla esim. A-klinikkatoimi. Tämä on yksi syy siihen, miksi olen siellä parhaillaan työharjoittelussa: jotta näkisin mitä A-klinikka oikeastaan tekee.

Toinen mielenkiintoinen ja haastava työskentely-ympäristö olisi mielenterveyskuntoutujien parissa. Työelämässä toimisin mieluusti työnjohdollisissa tehtävissä, mutta saa sitten nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Töitä alalla tulee ainakin riittämään.

Haastattelu 25.3.2011

Muokattu: 19.10.2011 15:43